tiistai 20. maaliskuuta 2012

Mä haluan alottaa mun elämän, olla vahva.


Mä puristan pehmeää vatsaani punaiseksi,
se on yrjöttävä, niin rasvainen ja löysä.
Mä en tajua, miten oon voinu syödä
itteni tällaiseks, kato nyt mun naamaa
Posket tollaset kuvottavan pyöreät,
kaksoisleuka roikkuva ja löysä.
Kuvotus pyörii mussa
ja saa mut vihaamaan itteäni.
Vihaamaan. Niin paljon.

(Ihana meri)

Mä tiedän, miltä haluaisin näyttää. Tiedän myös miltä mun pitäisi näyttää. Ja että pitäisi tehdä jotain päästäkseen tavoitteeseensa. Musta ois oikeesti tosi kiva käydä jossain jumpassa tai salilla. Ja kunnon juoksulenkeillä. Ja että kaikki syyt mitä sanon on vain tekosyitä - teille muille. Mulle ne on oikeita syitä, sellaisia jotka vaan estää mua lähtemästä vaikkapa salille. Mä tahtoisin mutta...

Mua ahdistaa ja hävettää. Koska en osais kuitenkaan tehdä mitään. Koska kaikki tuijottais kuitenkin ja supattelis jotain toistensa korviin. Kattois mua nenänvartta pitkin. Koska mulla on niin huono kunto. Eikä mulla ole itsekuria.

Haluaisin tulenpalavasti litteän vatsan, kapeat kasvot ja ohuet jalat. Mitään muuta en tahtoisi niin paljon. Mutta missä on mun tahdonvoima? Miksi en saa itseäni ylös tästä koneen ääreltä? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Koska mä teen tästä vaikeaa. Koska mä olen vaikea. Sitten on vielä raha. Kaikki maksaa; kuntosalit, jumpat ja ohjaukset. Mutta jos pitää itseään yhtään arvossa, olis valmis maksamaan siitä, ettei terveys petä? Mutta kun mä en vaan kehtaa. Vihaan itseäni ja läskejäni niin etten enää kestä. Siltikään, en tee mitään asian eteen.

Pitäis vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja mennä. Lopettaa kaiken turhan syöminen ja oikeesti sitoutua laihduttamiseen. Tarvisin yksityiskohtaisen treeni- ja ruokaohjelman, että saisin tuloksia. Tarvisin jonkun, joka sanoo nyt et anna periksi!

Kesään on alle kolme kuukautta. Tahtoisin olla rantakunnossa, mikä tarkoittaa ainakin kymmenen kiloa pois nykyisestä painostani. NYT olisi aika aloittaa jos meinaa. Mutta en mä saa aikaseksi kuitenkaan. Olenko mä saanut mitään aikaiseksi koskaan? - En.

Toivon, että jonakin päivänä tää kaikki muuttuu vaaleanpunaiseksi prinsessasaduksi ja mä olen laiha.

- Josbe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti